Äidin mietteitä...

Olemme lasten kanssa rakentaneet eilen lumilinnan. Tänään on pakkasta ja linna on jäätynyt kivikovaksi. Nyt se kestää leikkimistä vähän rajummillakin otteilla!  Poika kertoo eilen lauhan sään aikana muuranneensa siskon "my little ponit" muurin sisään. Siellä nyt ovat. Kuulemma ikuisesti.

Sisällä odottaa eilinen jauhelihakeitto jota lämmitän kattilassa. Hämmennän kauhalla ja odotan valmista. Huomaan jälleen miettiväni meidän enkeli tyttöä. Aikaa on kulunut, mutta äiti ei unohda lastaan jonka on synnyttänyt ja käsivarsillaan kantanut. Se jota on rakastanut, sitä ei myöskään unohda.

Kun ruoka on syöty ja lapset palaavat leikkeihin,  katson Facebookin enkeli lasten sivuja. Siellä on paljon kuvia. Kauniita lapsia ja pieniä arkkuja.  Mieleeni nousee lohduton suru ja kaikkien äitien lailla kyyneleet, kun ymmärrystä ei riitä. Näen kuvan pienestä kuolleesta vauvasta arkussa. Niin. Ihan oikeasti. Ymmärrän miksi kuva on laitettu suljetun ryhmän seinälle. Äidin muisto. Ainoa muisto on tuossa kuvassa.  Siinä ei ole mitään väärää.

Lapset leikkivät ja nuorin työntää nuken vaunua. Arki keskeyttää haaveilun ja muistuttaa, mitä kaikkea elämä on antanut! Se on antanut kakkavaipat ja hermojen kiristystä kertaa tuhat. Arki on oikeastaan hirveää, päivästä toiseen sama kaava. Joskus kuitenkin, hyviäkin hetkiä. Niiden takia tämä on just sitä parasta aikaa!

Siivouspäivä!

"Timantit on ikuisia. .." ja kappaleen vaihtuessa; "tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä...". Samaan aikaan harja uppoaa pönttöön ja vessa alkaa kiiltää puhtautta.  Täytyy myöntää, että jokaiseen hetkeen on omat sävelensä.  Ne korvamadot, joiden sanoja et muista kuin hetkissä joihin ne sopivat. Kuten Cheek sen sanoi, pöntön pesussa on vain voittajia. Vai sanoiko!?

Eräänä kauniina päivänä nostin olohuoneen mattoa ihan vain huomatakseni, että se on jättänyt jäljen lattiaan. Kuvio on tismalleen yhtä iso, kuin tuo 190cm x 260cm matto. Valkoinen maalattu puulattia.... Kellertävä 190cm x 260cm alue. Ensin ajatuksena, että nyt loppu valon käyttö sisällä. Toisena kävi mielessä, ettei mattoa vaihdeta koskaan ikinä. Kumpikaan vaihtoehto ei tässä kohtaa perheellisenä tunnu oikealta. Katsoin jo Sotkan kalusteliikkeestä sopivaa mattoa.  Löysin kivan. Niitä tarvittaisiin kuusi kpl peittämään vanhan maton alue. Ei muuta kuin etsimään sopivaa villalankaa joilla parsia kaikki yhteen!

Vessa

Projektit ja remontit on paljon kiinnostavampia kuin opiskelu! Käsiin maalia ja taas elämä hymyilee. Nytkin käsissä näkyy Tikkurilan värikartta, kiireessä hanskat unohtuu!

Viimeisin äidin pikku "homma" lähti taas yhtä erikoisella tavalla liikkeelle kuin ...aina. Nyt Facebook kirppiksellä oli myynnissä kaakelilattian maalia. -Sitähän minä justiinsa tarviin.

Sain koko setin; tela, pensseli, pohjamaali ja harmaa kaakelimaalin ihan pikkurahalla. 

 Ensin vanhaa silikonia pois ja lattian esikäsittely joka pestiin pois ja lattia sai kuivaa 12 tuntia.

 Noin kaksi vuotta sitten maalattiin persikan väriset kaakelit seinältä ja yläosan tapetti poistettiin. Ei tullut uutta, mutta siistimpi vain maalaamalla. Vihreä lattia sai jäädä, ehkä vähän laiskuuttakin.

 Ensimmäinen maalikerros ja havaittu ongelma nro 1; maalia lattiakaivon päällä. Katsotaan miten tulee kestämään, kun korjasin virheen maalaamalla muovin päältä!

Ei muuten tullut sen hienompi, mutta kyllä minulle vaan passaa. Pari seiskaa ja viihtyvyys on taattu! 

Työpaikka (hakemus)

Vaihdetaan työ. Annetaan tarjolle koko paketti ja harmaat hiukset. Kotiäidin hommat.

 Edellinen työntekijä katosi mystisesti..

HELP!  ;) 

Toisinaan jaksaa kirjoittaa blogia ja huomaa, että aikaa on yllinkyllin. Itse aiheutettu "ruuhkavuosi" ilmiö on siitä hauska kun arjessa huomaa menettäneen ei vain järjen, vaan myös muistin! Huomaan aika usein että,  "hoitovapaa" on hoitovapaalla sivuseikka joten täytyy ihmisen olla aika kiireinen. En ehkä suosittele YAMK opintoja jos lapsilla ei ole hoitopaikkaa. Monen (perheen lisäksi kaikki ketä tämä koskettaa..) mielenterveys kiikkuu laidalta toiselle.

Hoitovapaa sana on ainakin jo valovuosia vanha. Käsittääkseni tähän ei liity minkäänlaista vapaata eikä mitään hoitamista. Kaikki vapaa on täyttä työtä ja hoitaminen on "juosten kusten" tekemistä. Ai miksi? -No mitäpä tekee vaikkapa yksi vuotias kun käännät selkäsi hoitaaksesi jonkun asian. Juuri silloin kun isomman lapsen jättämät aamupalan astiat on korjattava tiskikoneeseen tai pyyhkiä lattiasta nuorimman heittämät puurot. Silloin tämä 1-vee neito kiipeää pöydälle, ottaa juomalasin, kaataa sen, nousee seisomaan ja liukastuu mehuun. Ja kun tämän kaiken tietää, niin "juosten kusten" korvaa hoitamisen, ihan vaan siksi, koska sinulla ei ole aikaa viedä nuorimmasta ensiapuun. 

Ja sekin on huijausta, että hoitovapaalla hoidetaan lasta. Tämähän ei ole siis totta. Päivät usein on sitä lapsen tekemän sotkun siivoamista. Ja koska se sama sotkija kiipeää joka tuolin ja hyllyn päälle, se siivous ei ole siivousta vaan "juosten kusten" tekemistä. Edelleenkin. Joka perspektiivistä tarkasteltuna.

Aikataulun pettäessä isommainen jää esikoulun pihalle yksikseen ja kattila jää kaappiin. Olet silti ehtinyt katsoa peiliin viikko sitten ja jaksanut painella syljellä tukkaasi ruotuun. Turhamaisuus huokuu kasvoiltasi lasten vanhempainilloissa kun naamakin jäi kampaamatta ja kaupassa pidät lompakkoa vasten reittäsi, ettei kukaan näe tahraa joka ei lähtenyt autossa kynnellä rapsuttaen. No, eihän tuokaan vaaralliselta kuulosta. Jos vaikka kokeilisin joskus! -jep-

Vanhassa talossa nuortuu!

Rakkaus vanhaan.... aitoja asioita ja oikeanlaista tunnetta. Sitähän jokainen haluaa kotiinsa. Ihanaa "mummola" fiilistä tähän 30 luvun taloon. 

Mutta paljon ei ole jäljellä siitä 30 luvun talosta... Onneksi tunnelmaa voi hakea vaikka pitsiverhoilla...

Verhot on löytänyt tiensä kotiin kälviältä, erään vanhemman naisen kaapin perältä . Lähdin häneltä ostamaan mattoa ja lopulta hän esitteli minulle verhoja! Tämmönen kun olen, mikään ei riitä.

Tässä sitä vanhaa ja alkuperäistä tuhotaan. Vanha, jo 79 - vuotias konesaumakatto oli ehjä, mutta ruosteessa. Tulevia vuotokohtia oli näkyvissä. Joten parempi vaihtaa nyt, ettei ihan niin kosteissa tunnelmissa tarvitse olla.

Uusi katto on konesaumakatto eli paras mahdollinen. Sille on annettu 50vuotta takuu ettei ruostu läpi ja työlle 20 vuoden takuu. Minä olen sitten 20 vuoden kuluttua jo 35 vuotias! ;)

Muutama kuva pihasaunasta.  Olin niin iloinen kun sain tuon puukorin kympillä! Se on aivan uusi, mutta kirppiksen kautta meille eksynyt. 

 Meidän pikkutytön ruusut 💜

Istutin ne vuosi sitten tytön kastejuhlaa varten. Nyt ne kiittää taas kukassa. Ruusuja pihalla on monta lajia, näissä on vain suurin tunnearvo. 

Kukkapenkin muutos

Kun jotain projektia oikein tuijottaa niin siitä tulee  mörkö. Semmonen "mää en nyt ihan ehdi" eikä "oikein edes kiinnosta" tyyppinen ongelma. Ja kuitenkin sisällä palaa roihu joka tahtoo sanoa, että oot sinä melko laiska tapaus.

Meillä on näköjään reilu 3 tuhannen neliön tontti. Tähän kuuluu onneksi vain muutama kukkapenkki eli perennoja. Niiden kanssa eläminen on ollut hirvittävää ja anteliasta.  Niiden tuoma mielipaha on syventänyt vihan tunteita monivuotisia ja leviäviä kukkia kohtaan.

Siispä lapioon tarttuminen on vaatinut ponnisteluja, mutta saatuani jälleen ilmaista työvoimaa se tuntui jo helpommalta. (Pari riemun kiljahdusta)

Tämä kukkapenkki on sarjassaan jo neljäs jonka tuhoan. Jokaisessa on toistunut sama kaava; ikivihreitä hitaasti kasvavia tilalle.

Ei ehkä sovi tähän vanhaan tyyliin, mutten millään jaksa nyppiä rikkakasveja.

Eihän tämä mitenkään kaunis ole!

 Olen lahjoittanut tästä useille eri ihmisille. Pyysin somessa ihmisiä hakemaan kukkia ja niitähän tuli. Saatiin niin sanotusti luonnollista poistumaa ennen lapion iskua.

2kpl kääpiövuorimäntyjä.
Alppiruusu.

Vaaleanpunaiset ruusut!
Kohta kukkii.

Makuuhuoneen muutos

Joskus sitä ajattelee ja toisinaan ei. Ainakin lasten toimintaa jos seuraa.

Kun me muutettiin tai oikeastaan kun me remontoitiin taloa ennen muuttoa, mietittiin aika tarkkaan mitä tulee tehdä ja mitä ei. Vai olinko se minä joka mietin ja suunnittelin sisustusta.. Taisin olla!

Alussa kartoitus oli selvä; lähes joka huone ja joka nurkka vaatii tekemistä. Ei kelpaa emännälle, niin ei kertakaikkiaan kelpaa.Toisaalta talo oli oikeastaan niin hirvittävissä väreissä, ettei oikein tiennyt mistä päästä tai huoneesta lähtisi isolla kädellä repimään ja luomaan uutta. Silloin makuuhuoneen ruskeat tapetit tuntui luksus jutulta; edes joku on suht järkevän näköistä. Siispä meidän makuuhuoneen ruskeat tapetit sai jäädä!

Toisaalta lapset saattaa vaikuttaa asiaan.

Miten meni noin niinku omasta
mielestä?

 No myönnettäköön. Olihan nuo aika 90-lukua. Eletään talossa joka on lähes 80 - vuotias,  joten ei tästä muutoksella huonompaa voi tulla!

Lapset ja mielikuvitus saa aikaan
monenlaista...

 Saattaa olla, että pieni hermojen menetys tapahtui. Siitä tuo revitty kaistale seinässä. Olen vain ihminen ja johonkin se valtaisa pettymys täytyy purkaa. Ketutti liikaa katsella isoa seinää jossa tapetti oli pilalla. Tuota mönjää kun paperitapetista ei saa irti. Katosta puhumattakaan. Vanha mikälie kattomateriaali imaisi itseensä minkä kerkesi.

Vanhat hyvät tapetit. Viimeiset
hetket!

Välietappi.

Valmis! Huomaa, ettei ole verhoja. Eikä muuten tule!

Yöpöytä toimii kirppis löytö.
Kukkapöytä!

Eri parit on nämä pöydät ja eri
aikaan kirppikseltä ostettu. 

Lähes kaikki on käytettynä meille tulleet. Peili löytyi jyskistä
ja lamput Ikeasta. 

Tämä penkki on kuulemma
matkannut alkujaan Jyväskylän
lähettyviltä.

Penkin myyjä kertoi puhdistaneensa
penkkiä maalista todella pitkän
ajan. Ihana rosoinen pinta!

Komuutti muutti alakerran lasten
olohuoneesta tänne meidän iloksi.
En halua tähän piirustuksia tai
tarroja!

Loppukevennys. Musta hevonen!