Lomamuistelot osa 2

Loma. Tai kenelle loma?

Kyllä sitä saattaa miettiä kun ennen loman loppua käy mielessä, että kotona olisi helpompaa. 

Silti pieni ihminen ei voi tietää mitä on edessä ja kuinka suuria pettymyksiä tai ilon aiheita saattaa tulla vastaan.  Sitä jos vain jumittaa kotona ja elää sohvalla niin saattaa pian tylsistyä! 

Tarkoitus ajaa Vuokatista Jyväskylään ja sieltä Turkuun laivalle.

Eli...

Sehän nyt on selvää, että tässä kohtaa lomaa tulee taas uusi pettymys ja äidin raivari. Ollaan oltu reissussa useampi yö ja matkaa olisi tarkoitus jatkaa. Eikä sen tarvitse olla iso pettymys, ihan perus "risteilynne onkin peruttu vaikka olette sen jo maksaneet" tyyppinen ongelma riittää. 

Hienosta ja suorastaan upeasta palvelusta voi kiittää Tallinksiljaa kun saimme varatuksi huomattavasti kalliimman risteilyn ja buffetit koko perheelle. Edellisen risteilyn hinnalla tietysti! Helsinki Tukholma. 

Ei makiaa mahan täydeltä. Tietenkään. 

Matkaa vuokatista Jyväskylään on ihan mukavasti. Onneksi hotellissa oli ylikallis ravintola ja pikkuruinen huone ilman varattua vauvan matkasänkyä. Ei se nyt tässä kohtaa kipristänyt mahan pohjaa, ainakaan enempää kuin juuri sairastettu oksennustauti. Vaan annappas olla, kun suoristat kintut sängylle ja hotellin palohälytys alkaa soida. Ei auta kun pukea päälle ja lähteä ulos. Käytävillä on porukkaa kuin toiminta leffoissa. Toiminta vain puuttuu.

Tämä kaikki vain siksi, kun joku naulapää oli
lämmittänyt vettä huoneessa ja käryyttänyt peittoa.
Niin. On se mahdollista.

 Aamu valkeni ja poika kalpeni.  Hetken päästä sain kävellä hotellin käytävälle ja ilmottaa siivoojalle ilo uutisen. Hänen naamasta näki, ettei ollut hänen päivänsä. Sitä kun rapatessa roiskuu.

Pojan luja tahto lähteä laivalle sai aikaan sen, että pusseja kerättiin kyytiin, että olisi helpompi tuotokset heittää roskiin. Ja pussit tuli käyttöön. Sen sanon.

Ei mopolla moottoritielle. "Ei vapaata vangita voi".
Älä ny ittees telo, tyyppinen tien tukko.  Kivoja.

 Jos nyt vielä jotain hyvääkin, niin pojalle oli jätetty hyttiin karkkirasia ja meille terveiset Siljan myyntipuolelta.

Hulppea risteily. En muuta voi sanoa. Commondore luokan hytti on hki-sto reitillä ihan omaa luokkaansa.  Vaikka mies ensin mietti kehdataanko me "näillä vaatteilla tuonne mennä" niin kyllä kehdattiin.

Hytti ikkuna kerroksessa 11 ja keskellä edessä.

Aamupalan jälkeen hytin ikkunassa Tukholma!

Commondore Lounge saunaa sai varata omaan käyttöön.
Upea. En muuta sano.

Lomamuistelot osa 1

Auto täyteen vaatetta ja tavaraa. Viime hetken päätös ottaa sittenkin suksiboxi mukaan ja änkeä sekin tavaraa täyteen. Lapset autoon ja vyöt kiinni. Äiti tarkistaa ettei romua jää lojumaan liiaksi lattialle,  on sitten kivempi tulla takaisin kotiin.

Helkkarin raskasta tuo reissuun lähtö! Ja kun viimein päästään lähtemään niin isi istuu kyytiläisen paikalle ja äidille jää kuskin paikka. Ikään kuin leikissä missä yksi jää ilman tuolia.

Maantiellä asetetaan navigaattorin mukaan nopeus siten, että ihan ei tuu sakkoja, mutta joka välissä saa painaa jarrua tai ohittaa. Teiden pakastinarkut tukkii tiet ja muodostaa usein ryhmiä kuin marketin kylmäaltaat konsanaan.

Perillä kohteessa lapset on nälkäisiä ja väsyneitä. Huumori ei kuki eikä ruoki ketään. Reissussa lapset ei edes syö kuin kotona, joten ongelmia piisaa. Oikein sydämessä asti riipii kun 1-vuotias vinkuu ja viskoo käsiä, ettei vain lusikka osu keskinaaman tunneliin.

Kylpylä on onneksi koko perheen juttu. Onneksi kohteesta sellainen löytyy. Kiva polskia venäläisten ja muiden turistien kanssa samoissa altaissa.  Pienempäänkin porealtaaseen mahtuu änkemällä yllättävän monta uimaria yhtä aikaa.

Vaan totuus se kylpylän ihanuudesta paljastuu kun ensin nuorin oksentaa, isi Yrjöää,  äiti ripuloi ja muu seurue seuraa perässä. Kyllä yhessä on kiva jakaa ihan kaikki loma muistot. Näitä on sitten kiva muistella jälkeenpäin. Harmi, ettei kuvia ihan kaikesta tullut otettua.
.