Komuutti vai patakaappi?

Patakaappi vai komuutti? En osaa sanoa kumpi tämä on.

Eikä sillä välttämättä väliä, kun usein vanhat huonekalut kokee monenlaista muodonmuutosta ennen meille tuloa. Kaapista on näkyvissä muutama seikka; maalia on joskus ollut ja nupit on vaihdettu. En usko näiden olevan 40 luvulta.


Oli ainakin tarkoitus sijoittaa tämä lasten olkkariin teeveen alle. Mutta saa nähdä raaskinko.. peittyy hylly nykytekniikkaan. Vaikka toisaalta usein törmään sisustuskuvissa uuden ja vanhan solmivan hyvän liiton keskenään.


Vanhoissa kalusteissa on yleensä se ongelma, että miten ne toimii lasten käytössä. Varsinkin vanhat saranat joita ikä on jo rasittanut. Toivoisin, että oppivat kunnioittamaan ja käsittelemään tavaroita ja kalusteita hyvin. Ikean kalusteista ei niin väliä. Niitä saa lisää ;)
Kohta jopa Vaasasta.

Joululahjat pakettiin

Joulu on antamisen aikaa. Äidit ja isät kiiruhtaa ostamaan legoja tai suosikki pehmoja. Niitä säilytetään varmassa piilossa parisen viikkoa, annetaan pukille ja lapset luulevat tonttujen tehneen paketit. Joukossa on aina pettymyksiä tai niitä kalsareita jotka kutittaa villansa takia. Mummo ei tietenkään voi tätä ymmärtää kun ei tiedä lasten teknisistä vaatteista. Niiden alle kun ei villahousuja näillä keleillä tarvita.



Tänä jouluna omat lapset saa kierrätettyjä leluja. Jotakin uutta voi olla joukossa. Olen löytänyt kirppikseltä kirjoja joita edellinen lukija on joko säilyttänyt hyvin tai unohtanut nurkkaan. Palapelin jonka muovit vielä koreilee paketin päällä. Ja kuinka mahtavasti löytyi pojan toivomat angrybirds tossut kirppikseltä. Ja sanon heti kärkeen, etten tee tätä rahan takia. Siitä ei ole kysymys.


Äitini eli lasteni mummi sanoi tässä joku viikko sitten, että ei toivo joulun olevan kulutusjuhlaa. Siispä heidänkin lahja on kirppikseltä! Hinta ei ole tärkein. Vaan ajatus. Mutta jos hinta olisi tärkein niin ehkä minäkin ostaisin vauvalleni burberryä ja pojalle sähköllä toimivan auton.

Mutta ehkä kaikki ei ole samoilla linjoilla joten sukulaislapset saa uudet lelut.

Viirinauha

Miehen työssäkäynti hidastaa tätä meidän yhteistä hommaa jonka nimi on: mies maalaa pojan huoneen seinät. Olispa kiva ottaa kuva ja laittaa ihanasti tekstiä blogiin, mutta kun valmista ei tuu. Pitäskö nätisti tuumata, että maalais kahdella kädellä!? ;)

Kirppis tuli kierrettyä tänään ja matkaan lähti miina ja manu kirjat sekä lasten huoneeseen viirinauha. Aina silloin tällöin näkee viirinauhoja sisustuksessa, nättejä kun ovat. Varmasti peruja jostakin 80-luvun matkamuisto viireistä tai niistä joita jaetaan jalkapallossa. Ja onhan niitä viirejä tuolla tietyömaa osuuksilla..
Ehkä näillä kaikilla viireillä on joku saumaton yhdistävä tekijä. Nyt ei vaan tuu mieleen, että mikähän se olis.

Tuleepa kirjotettua diipa daapaa kun oikea asia loppuu kesken. No, sunnuntaina meille muuttaa uusi komuutti. Se on sellainen huonekalu josta mies sanoi EI ja minä sanoin, että mennää nyt ees kattomaan eli täytyy ottaa tasaraha mukaan :D

puuhellani mun

Vanhan talon hirsiseinissä kipitteli hiiriperhe viime talvena. Heidän tapoihin kuului tulla esiin illalla kun oli hiljaista. Pienet askeleet hiljeni nopeasti kun talon emäntä (minä) laittoi loukot keittiöön. Sitäpä iloa en heille suonut, että taloksi asettuisivat.

 Jos hiiriparat olivat kylmissään... nyt he pääsivät paratiisiin.

Lämpöä talossa on riittänyt kun tänne tehtiin lämmitysremontti. Öljy on varalla ja ilma-vesi-lämpöpumppu hoitaa suurimman työn. Muttei se mitenkään korvaa aidon tulen lämpöä! 

Porin valu, kotiliesi <3

Maailman kaunein puuhella! Rakastuin tähän lämmönlähteeseen heti kun astuin taloesittelyssä keittiön puolelle. Se olikin sitten siinä. Rakkautta ilmassa. 

Ainoa mitä mietin, että voisiko todella tämä olla minun. Kyllä! Nyt se on! 

Miten ne ihmiset entisaikaan selvisi tuosta ruuanlaitosta? Jo ihan sitä ajatellen, että pienikin tuli lämmittää koko keittiön hellelukemiin. Ollaan jo lähellä paratiisin lämpöjä! Ehkäpä sitä oltiin köökissä vähemmillä vaatteilla!? 

Omassa arki käytössä toimii induktioliesi joka ei sitten taas lämpene yhtään. Hyvä liesi kesähelteillä ;) Ehkä ennen vanhaan ihmiset oli paksunahkaisia ja sieti kaikenlaista hiukan enemmän.

Kesän kaipuu

Piha on kaunis kesällä. Kaikki vihreys ja tuoksut jotka huumaa mennessään. Lämpö joka tuudittaa loikoilijan uneen. Hyvä olo. Kaikki tuntuu olevan hyvin.


Syksyllä varjot pitenevät ja ajatus viipyy kesässä. Miettijä tuumaa tuliko tehtyä kaikkea mitä piti. Oliko loma hyvä.



Talvellakin tuumailija tuumaa kesän olleen lyhyt. Syksyn liian kylmä ja kaipuu suuntaa jouluun. Hetki vielä kesässä. Hetken tässä elämässä. Kaipuuni on suuri.

Jouluvalot

Suomen ensimmäinen sähkökynttilöillä valaistu kaupungin joulukuusi oli tiettävästi Tampereella vuonna 1894. Ensimmäinen joulukatu avattiin Pietarsaaressa jo 1850-luvulla, ja sähkölampuin pietarsaarelainen joulukatu koristeltiin vuonna 1913.

Helsingissä ensimmäinen joulukatu valaistuksineen nähtiin Kluuvikadulla vuonna 1930. Aleksanterinkatu vakiintui kaupallisen joulun joulukaduksi valokoristeluineen 1940-luvun lopulla. Jouluvaloilla on sama tausta kuin joulun kynttilöillä ja jouluaaton hautakynttilöillä: kynttilän valo symboloi elämän valoa ja Kristuksen syntymän tuomaa toivoa.

Jouluvaloja on kodissamme lähes joka huoneessa. Se on ehkä tärkein ja kaunein jouluun liittyvä koriste ja sopii miten ja minne vain. Jo marraskuun alussa voi varovasti laittaa ensimmäisiä, ikäänkuin piilottaa etteivät näytä niin jouluisilta. Ikkunaan tähdet laitetaan lähempänä joulua, nyt ne on varastossa ja viikonloppuna tulevat esille.







Mieheni tuli eräänä iltana nukkumaan ja totesi, että meillä on liikaa jouluvaloja kun niiden sammuttamiseen menee niin kauan. Eipä siinä, ei taida mies tietää, että jouluvaloja tulee toki lisää kun joulu lähestyy. Voidaan ottaa se iltalenkin kannalta kun tämä sammutusoperaatio käynnistyy. Saa sitten jouluna herkutella luvan kanssa kun ensin ahkeroidaan!

Ulkona on auringonpaiste ja kuralammikot. Kyllä sitä jouluntaikaa saa hakea jostain muualta kuin pihalta. Näyttää nuo pihavalotkin melko surullisilta vihreiden männynoksien syleilyssä. Taitaa joulupukki tulla aattona taas nissanilla niinkuin viime vuonna :/

Blondi tuli rautakauppaan

Pattereita voi siis maalata ja siihen löytyy jopa omat maalit. Näköjään. Eikun rautakauppaan asenteella "kyllä minä tiiän!"
Sellainen määrä spray purkkia hyllyssä ja ihminen joka ei moista näkyä ole eläissään edes nähnyt! Mielenkiintoinen kohtaaminen totta tosiaan. Viksuna otan (TIETYSTI) purkin jossa valkonen patterin kuva ja taustalla sininen väri. -Noniin, sepäs löyty äkkiä.
Kotona ajattelin lukaista pikku printin purkin takaa joka ilmeisesti oli tarkoitettu luettavaksi ENNEN ostoa. "Kannen väri on maalin väri". No niin. Kädessä on siis hopea korkkinen spray purkki. Ajatus hopeisesta patterista kävi mielessä "siittä tulis ainaki erilainen".. vähä niinkö uniikki!



Onni onnettomuudessa kun kuitti sentään löyty ja oikea maali tilalle. Silti tuli kotenkin petetty olo siitä etiketin harhaan johtavasta valkoisesta patterista.
Eihän vaikkapa hiusväreissä ole kuvaa blondista jos myydään punaista hiusväriä. Ha!

Pojan huone remonttiin

Miten tuskaa on remontoida kun aika ei riitä. Revityt seinät lapsen huoneessa muistuttaa ajan käytöstä ja siitä, että kun pienokainen nukkuu niin mamma nukkuu. Ei täällä huhkita joka välissä ja sohita sinne tänne. Tosin ärsyttäähän se ja paljon.


Kamala tapetti se on ollut jo vuoden. Enemmänkin kuin vuoden. Tai vuosi me on tässä asuttu, mutta historiaa tuntien tämä tapetti on saattanut olla jo 20vuotta tässä. Sen on näköinenkin.
Eipä silti, välillä väsymys on ottanut vallan ja tapettia tuijotettaessa on tullut mieleen kuinka hyvä tuo oikeastaan on. Hetkellistä se tosin on ollut ja sitten taas ollaan pisteessä, jossa mielen surullisuus. Tunne siitä, että lapsemme huone on todella järkyttävä enkä jaksa tehdä sille mitään. Kauhea tunne.


Eräänä iltana, erään lapsen syntymäpäivillä keslustelimme tapetinpoisto menetelmistä. Ja palattuamme kotiin aloin työskennellä "into pinkeänä". Sitäpä ei tyttö vaan tiennyt, että tapetti oli kiinnitetty seinään suoraan, alla ei ollut edes maalipintaa. Voisi sanoa "kettu" tai "kökkö", kun otti liikaa päästä.


Tapettia irroiteltiin ehkä alle 10tuntia. Jei.

Maalikaupassa nopeat päätökset ja maalausta odotellessa...

Lasten huone

Näkymä keittiöstä lasten olohuoneeseen on ehkä kaunein meidän kodissa. Ainakin silloin, kun huoneessa on siistiä. Ja yksi lasten olohuoneen tarkoitus on, että lelut muuttaa sinne yhdessä kirjojen kanssa. Huoneessa oli aluksi rumat seinät lähes puolivuotta, jonka aikana mietittiin huoneen tarkoitusta. Huone on noin 20m2 kokoinen.




Muutos oli ensin vaihtaa tapetit. Vanha ruokapöytä jäi lähes vuodeksi huoneeseen ja huoneesta tuli ruokasali. Siellä oli hyvä kahvittaa ristiäisväkeä.


No, mitä me kahdella kuuden henkilön ruokapöydällä kun meitä on vain neljä tässä taloudessa. Niin, ei yhtään mitään. Siitä se ajatus lähti. Ja siitä, kuinka paljon helpompi on siivota makuuhuonetta ilman leluja. Varsinkin kun ylimääräistä siivousapua ei ole kuten myöskään minkäänlaista rakkautta siivoukseen...

Rakkaus vanhaan...

Itselläni on ollut aina tarve hypistellä kaikkea kaunista ja yrittää keksiä jotain erilaista. Ensimmäinen johtunee siitä, että naisena minun on vaikea pitää itseäni kauniina. Esineet ja ympäristöni puhukoot omaa kieltään. Toiseen väittämääni sanoisin, että en ole käsityöläinen.. siis en osaa ommella tai virkata. Osaan värkätä ja aina sekään ei osu nappiin.

Vanhoissa kalusteissa huokuu joko kauneus tai mahdollisuus tuunaukseen. Enpä uskaltaisi hakea Vepsäläisestä kalustetta ja Terrasta siihen uutta maalipintaa. Noin niinkuin vertauksena.
Myös taloudellisuus ja ekologisuus eli kierrättäminen on hyvä juttu. Toisin sanoen, kodissamme on paljon vanhaa muttei antiikkia. Näin epäilisin. Talokin on alle sata vuotias. Joskus nimittäin kuulin tämmöisen sanonnan, että oikea antiikki olisi vasta satavuotiaana aitoa. No, niin tai näin, kotimme ei ole museo vaan ihan elämistä varten.

Kuvassa näkyvä puinen "härpäke" on tullut meille, kun näytti sievältä. En ihan tarkkaan tiedä mikä se on ollut. Nyt se on seinäkoriste ledivalojen kanssa.

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.


Varpunen jouluaamuna on Konrad Alexis Hougbergin (myöh. Waaranen) suomennos Zacharias Topeliuksen runosta ”Sparven om julmorgonen” (1859). Runossa kajastaa Topeliuksen oma suru: hänen poikansa Rafael kuoli vain vuoden ikäisenä runon kirjoittamista edeltäneen vuoden keväänä.

Vierashuoneen pikkusänky

Tässä siis sänky jonka ostin käytettynä. On kolhua ja käytönjälkeä. Mutta niitä ei meillä tuijoteta! Tämä on ihana löytö ja olen erittäin onnellinen kun tämän löysin!

Vierashuone 1

Pikaremontti valmis! Seinässä maalit valkoinen ja värisävy Neito. Sänky löytyi FB kirppikseltä ja taulun olen tehnyt itse. Pöytä on vanha, pitkään varastossa notkunut. Monesti olin jo myymässä, eihän ruskea ole enää muodissa! Vai mitä? ;)
Tämä saattaa olla pikkuneitin huone jatkossa, ehkä vuosien kuluttua! Nyt se saa odottaa tyhjänä ja vierashuoneena. Tapettia emme nyt lähteneet repimään, katsotaan sitten myöhemmin. Viimeistään kun uusi asukas tahtoo tuonne alle kymmenen neliön huoneeseen muuttaa!

Nykyaikaa...

Niin siitähän se ajatus lähti. Halusin valkeat keittiönkaapit! No nyt on!

Ennen vanhaa...

Talomme oli ruma. Niin ruma, ettei se mennyt kaupaksi. Rumuus huokui joka pinnasta ja hyppi kirvelevänä silmille. Elettiin vuotta 2013. Meillä oli 2005 valmistunut talo josta puuttui yksi makuuhuone ja valkoiset keittiönkaapit. Siispä tämä talovanhus käytiin katsomassa ja siinä oli sitä jotain. Ainakin neliöitä. Kokonaispintaa 240neliötä ja tonttia yli 3tuhatta. Remonttia vaan niin hyvä tulee... kuvassa on keittiö. Joka ei talossa alunperin sijainnut samalla kohtaa. Ilmeisesti keittiö on ollut nykyisen pesuhuoneen ja saunan kohdalla.

Perhe

Nii asuu meillä muitakin kun tuo kissa ja sen velipuoli, adoptiolapset. Minä ja mieheni pidetään seiniä pystyssä kun viisi vuotias ja 7kk (ihan ikiomat) muksut leikkii.

Perhe

Perheemme vanhin kissa piileksii kuvassa. Perintökeinun vieressä. Kissa tuli aikoinaan meille, kun omistaja oli lopetus aikeissa napatyrän takia. Loisto katti, ehkä paras mahdollinen!
Keinu on tullut aikoinaan äidilleni tupaantulijaisena. Sen ostivat äidin isä ja äiti, eli mummi ja ukki.

Jouluvaloja

Joulua ja valoja...

Tuon ihanan vanhan komuutin ostin fb-kirpparin kautta, lasipurkin kokkolan ykköskirpparilta, sisällä olevat narupallot kallentorin kirpparilta. Kukan jalusta on vanha kirppislöytö jonka maalasin valkoiseksi. Vaaleampi ikkuna huuto.net ja tummempi ikkuna fb-kirppiksen kautta. Tuo ihana muratti on kasvanut noin 3 vuotta huolenpidosta huolimatta... lattialla oleva lasinen säilytysarkku on vanha löytö terrasta. Ettei kaikki ole vanhaa :)

5mh+oh+k+khh+s

Meillä on vanha talo. Talossa on muutoksen tuulet ja remontoitavaa riittää. Haluan kodin jossa tuntee hyvän huokuvan. Sisustan pitkälti jonkun vanhoilla tavaroilla, kirppiksiä ja facebook kirppareita kiertäen. Uudesta ei saa aina sitä, mitä minä haen sisustukseen... huolettomuutta ja kestävää kehitystä.
Tietysti on asioita jotka on järkevää ostaa uutena, kuten patjat! :D

Vaihe 1

Vierashuone ennen maalausta. Punainen ei ole mun juttu. Ei sovi vanhaan taloon eikä seinälle. Mutta vuosi meni ja nyt tämä kohde saa kyytiä!