Leilaäidin pikkuleivät

Leilaäidin helpot pikkuleivät!

Perus murotaikina, jonka teen kolminkertaisena. Olen huomannut, että yhdestä taikinasta tulee noin pellillinen eikä se riitä mihinkään. Samoilla sotkuilla ja siivouksilla kannattaa siis tehdä enemmän. Itse tekoprosessi on kuitenkin niin helppo!

                                 Murotaikina

100g voita (käytän margariinia)

1dl sokeria

Sekoita pehmeä voi ja sokeri yhteen.

1 muna

Sekoita tämä ennen jauhoja, jotka luonnollisesti laitamme viimeisenä.

3dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 200C

Taikina kaulitaan alle 0,5cm paksuiseksi ja muotilla, kuten yllä, painellaan keksin ala ja yläosa. Juomalasi on mielestäni tähän suuri muotiksi, mutta jännitystä kaipaavalle voisi olla hyvä ratkaisu.

Keksin väliin sopii vadelma marmeladi. Hillo tähän ei käy, se ei pysy koossa! 

Valmiit tuotokset ovat vaaleita. Murotaikinan ollessa kauniin ruskea, se on valitettavasti palanut. 

Äidin mietteitä...

Olemme lasten kanssa rakentaneet eilen lumilinnan. Tänään on pakkasta ja linna on jäätynyt kivikovaksi. Nyt se kestää leikkimistä vähän rajummillakin otteilla!  Poika kertoo eilen lauhan sään aikana muuranneensa siskon "my little ponit" muurin sisään. Siellä nyt ovat. Kuulemma ikuisesti.

Sisällä odottaa eilinen jauhelihakeitto jota lämmitän kattilassa. Hämmennän kauhalla ja odotan valmista. Huomaan jälleen miettiväni meidän enkeli tyttöä. Aikaa on kulunut, mutta äiti ei unohda lastaan jonka on synnyttänyt ja käsivarsillaan kantanut. Se jota on rakastanut, sitä ei myöskään unohda.

Kun ruoka on syöty ja lapset palaavat leikkeihin,  katson Facebookin enkeli lasten sivuja. Siellä on paljon kuvia. Kauniita lapsia ja pieniä arkkuja.  Mieleeni nousee lohduton suru ja kaikkien äitien lailla kyyneleet, kun ymmärrystä ei riitä. Näen kuvan pienestä kuolleesta vauvasta arkussa. Niin. Ihan oikeasti. Ymmärrän miksi kuva on laitettu suljetun ryhmän seinälle. Äidin muisto. Ainoa muisto on tuossa kuvassa.  Siinä ei ole mitään väärää.

Lapset leikkivät ja nuorin työntää nuken vaunua. Arki keskeyttää haaveilun ja muistuttaa, mitä kaikkea elämä on antanut! Se on antanut kakkavaipat ja hermojen kiristystä kertaa tuhat. Arki on oikeastaan hirveää, päivästä toiseen sama kaava. Joskus kuitenkin, hyviäkin hetkiä. Niiden takia tämä on just sitä parasta aikaa!

Siivouspäivä!

"Timantit on ikuisia. .." ja kappaleen vaihtuessa; "tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä...". Samaan aikaan harja uppoaa pönttöön ja vessa alkaa kiiltää puhtautta.  Täytyy myöntää, että jokaiseen hetkeen on omat sävelensä.  Ne korvamadot, joiden sanoja et muista kuin hetkissä joihin ne sopivat. Kuten Cheek sen sanoi, pöntön pesussa on vain voittajia. Vai sanoiko!?

Eräänä kauniina päivänä nostin olohuoneen mattoa ihan vain huomatakseni, että se on jättänyt jäljen lattiaan. Kuvio on tismalleen yhtä iso, kuin tuo 190cm x 260cm matto. Valkoinen maalattu puulattia.... Kellertävä 190cm x 260cm alue. Ensin ajatuksena, että nyt loppu valon käyttö sisällä. Toisena kävi mielessä, ettei mattoa vaihdeta koskaan ikinä. Kumpikaan vaihtoehto ei tässä kohtaa perheellisenä tunnu oikealta. Katsoin jo Sotkan kalusteliikkeestä sopivaa mattoa.  Löysin kivan. Niitä tarvittaisiin kuusi kpl peittämään vanhan maton alue. Ei muuta kuin etsimään sopivaa villalankaa joilla parsia kaikki yhteen!