Powered By Blogger

perjantai 21. elokuuta 2015

Vanhassa talossa nuortuu!


Rakkaus vanhaan.... aitoja asioita ja oikeanlaista tunnetta. Sitähän jokainen haluaa kotiinsa. Ihanaa "mummola" fiilistä tähän 30 luvun taloon. 

Mutta paljon ei ole jäljellä siitä 30 luvun talosta... Onneksi tunnelmaa voi hakea vaikka pitsiverhoilla...
Verhot on löytänyt tiensä kotiin kälviältä, erään vanhemman naisen kaapin perältä . Lähdin häneltä ostamaan mattoa ja lopulta hän esitteli minulle verhoja! Tämmönen kun olen, mikään ei riitä.







Tässä sitä vanhaa ja alkuperäistä tuhotaan. Vanha, jo 79 - vuotias konesaumakatto oli ehjä, mutta ruosteessa. Tulevia vuotokohtia oli näkyvissä. Joten parempi vaihtaa nyt, ettei ihan niin kosteissa tunnelmissa tarvitse olla.

Uusi katto on konesaumakatto eli paras mahdollinen. Sille on annettu 50vuotta takuu ettei ruostu läpi ja työlle 20 vuoden takuu. Minä olen sitten 20 vuoden kuluttua jo 35 vuotias! ;)

Muutama kuva pihasaunasta.  Olin niin iloinen kun sain tuon puukorin kympillä! Se on aivan uusi, mutta kirppiksen kautta meille eksynyt. 



 Meidän pikkutytön ruusut 💜
Istutin ne vuosi sitten tytön kastejuhlaa varten. Nyt ne kiittää taas kukassa. Ruusuja pihalla on monta lajia, näissä on vain suurin tunnearvo. 


lauantai 1. elokuuta 2015

Kukkapenkin muutos

Kun jotain projektia oikein tuijottaa niin siitä tulee  mörkö. Semmonen "mää en nyt ihan ehdi" eikä "oikein edes kiinnosta" tyyppinen ongelma. Ja kuitenkin sisällä palaa roihu joka tahtoo sanoa, että oot sinä melko laiska tapaus.

Meillä on näköjään reilu 3 tuhannen neliön tontti. Tähän kuuluu onneksi vain muutama kukkapenkki eli perennoja. Niiden kanssa eläminen on ollut hirvittävää ja anteliasta.  Niiden tuoma mielipaha on syventänyt vihan tunteita monivuotisia ja leviäviä kukkia kohtaan.

Siispä lapioon tarttuminen on vaatinut ponnisteluja, mutta saatuani jälleen ilmaista työvoimaa se tuntui jo helpommalta. (Pari riemun kiljahdusta)

Tämä kukkapenkki on sarjassaan jo neljäs jonka tuhoan. Jokaisessa on toistunut sama kaava; ikivihreitä hitaasti kasvavia tilalle.

Ei ehkä sovi tähän vanhaan tyyliin, mutten millään jaksa nyppiä rikkakasveja.

Eihän tämä mitenkään kaunis ole!
 Olen lahjoittanut tästä useille eri ihmisille. Pyysin somessa ihmisiä hakemaan kukkia ja niitähän tuli. Saatiin niin sanotusti luonnollista poistumaa ennen lapion iskua.
2kpl kääpiövuorimäntyjä.
Alppiruusu.


Vaaleanpunaiset ruusut!
Kohta kukkii.

Makuuhuoneen muutos

Joskus sitä ajattelee ja toisinaan ei. Ainakin lasten toimintaa jos seuraa.

Kun me muutettiin tai oikeastaan kun me remontoitiin taloa ennen muuttoa, mietittiin aika tarkkaan mitä tulee tehdä ja mitä ei. Vai olinko se minä joka mietin ja suunnittelin sisustusta.. Taisin olla!

Alussa kartoitus oli selvä; lähes joka huone ja joka nurkka vaatii tekemistä. Ei kelpaa emännälle, niin ei kertakaikkiaan kelpaa.Toisaalta talo oli oikeastaan niin hirvittävissä väreissä, ettei oikein tiennyt mistä päästä tai huoneesta lähtisi isolla kädellä repimään ja luomaan uutta. Silloin makuuhuoneen ruskeat tapetit tuntui luksus jutulta; edes joku on suht järkevän näköistä. Siispä meidän makuuhuoneen ruskeat tapetit sai jäädä!

Toisaalta lapset saattaa vaikuttaa asiaan.

Miten meni noin niinku omasta
mielestä?
 No myönnettäköön. Olihan nuo aika 90-lukua. Eletään talossa joka on lähes 80 - vuotias,  joten ei tästä muutoksella huonompaa voi tulla!

Lapset ja mielikuvitus saa aikaan
monenlaista...
 Saattaa olla, että pieni hermojen menetys tapahtui. Siitä tuo revitty kaistale seinässä. Olen vain ihminen ja johonkin se valtaisa pettymys täytyy purkaa. Ketutti liikaa katsella isoa seinää jossa tapetti oli pilalla. Tuota mönjää kun paperitapetista ei saa irti. Katosta puhumattakaan. Vanha mikälie kattomateriaali imaisi itseensä minkä kerkesi.

Vanhat hyvät tapetit. Viimeiset
hetket!

Välietappi.

Valmis! Huomaa, ettei ole verhoja. Eikä muuten tule!

Yöpöytä toimii kirppis löytö.
Kukkapöytä!

Eri parit on nämä pöydät ja eri
aikaan kirppikseltä ostettu. 

Lähes kaikki on käytettynä meille tulleet. Peili löytyi jyskistä
ja lamput Ikeasta. 

Tämä penkki on kuulemma
matkannut alkujaan Jyväskylän
lähettyviltä.

Penkin myyjä kertoi puhdistaneensa
penkkiä maalista todella pitkän
ajan. Ihana rosoinen pinta!

Komuutti muutti alakerran lasten
olohuoneesta tänne meidän iloksi.
En halua tähän piirustuksia tai
tarroja!

Loppukevennys. Musta hevonen!