Helkkarin raskasta tuo reissuun lähtö! Ja kun viimein päästään lähtemään niin isi istuu kyytiläisen paikalle ja äidille jää kuskin paikka. Ikään kuin leikissä missä yksi jää ilman tuolia.
Maantiellä asetetaan navigaattorin mukaan nopeus siten, että ihan ei tuu sakkoja, mutta joka välissä saa painaa jarrua tai ohittaa. Teiden pakastinarkut tukkii tiet ja muodostaa usein ryhmiä kuin marketin kylmäaltaat konsanaan.
Perillä kohteessa lapset on nälkäisiä ja väsyneitä. Huumori ei kuki eikä ruoki ketään. Reissussa lapset ei edes syö kuin kotona, joten ongelmia piisaa. Oikein sydämessä asti riipii kun 1-vuotias vinkuu ja viskoo käsiä, ettei vain lusikka osu keskinaaman tunneliin.
Kylpylä on onneksi koko perheen juttu. Onneksi kohteesta sellainen löytyy. Kiva polskia venäläisten ja muiden turistien kanssa samoissa altaissa. Pienempäänkin porealtaaseen mahtuu änkemällä yllättävän monta uimaria yhtä aikaa.
Vaan totuus se kylpylän ihanuudesta paljastuu kun ensin nuorin oksentaa, isi Yrjöää, äiti ripuloi ja muu seurue seuraa perässä. Kyllä yhessä on kiva jakaa ihan kaikki loma muistot. Näitä on sitten kiva muistella jälkeenpäin. Harmi, ettei kuvia ihan kaikesta tullut otettua.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti