Jokaisella on varmasti tunne, että kummituksia on sittenkin olemassa. Niitä jotka liikkuvat kuunkajossa pimeällä pihatiellä tai laahustavat ullakolla. Varjot huojuvat pelottavasti eikä pimeällä kujalla ole turvallinen olo. Ehkä kaikki onkin mielikuvitusta, pelkoa siitä mitä ei näe tai ymmärrä.
Talomme näyttää kummitustalolta alkuillan hämärässä. Joskus oikein puistattanut, että mitä jos katsellessani tyhjää taloa pihalta, joku heilauttaisi verhoja tai pyyhältäisi ikkunan ohi. Katsoisi minuun kalpeilla kasvoillaan, silmät syvästi päässä.
-Myönnetään, mielikutus on vilkas! Ja niin vilkas se on, että varmistin vuosi sitten talokauppiaalta, ettei taloon ole kuollut koskaan ketään. Minulle kerrottiin myöhemmin, että talon rouva oli pitkään vanhainkodissa ennen kuolemaansa....
Tässä kuva netistä joka tuli mieleeni kirjoittaessa;
Tämä maisema on syyskuulta. Synkkä ja voimallinen.
Luita pihan kaivauksissa on löytynyt joka puolelta... mikä onkaan näiden alkuperä? Mikä on talomme salaisuus jos sitä edes on? Ehkä se selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti