Mummolassa jouluna

Asumme pulkkamäen ja hiihtolatujen vieressä. 

 Joulua vietetty ja kinkkua syöty. Monenlaista lahjaa avattu ja batmaneilla leikitty. Pulkkamäkeen kun päästiin, niin se taisi olla kuitenkin paras asia. Tai pulkkamäki serkusten kesken.
Niinhän se on, moni asia elämässä (niinkuin joulussakin) ovat ilmaisia ja korvaamattoman arvokkaita. Kiitos niistä!

Oman lapsuuteni joulut tuntuvat menevän mummolaan. Sitä mummolaa minulla ei ole, mutta pidän sen syvällä sydämessäni ikuisesti. Siellä on minun ukki ja mummi. Maailman touhukkaimmat isovanhemmat. Piirakat ja kalaruuat. Notkuvat pöydät. Hellyys ja lämpö. Niistä on mummola tehty.

Mummolassa jouluna oli aina kova pakkanen. Lumikinokset houkuttelivat leikkimään. Kuistilla oli niin kylmä, että kuuran kukkaset oli piirtäneet ikkunoihin. Ja sieltä kuistilta lähti kaksi ovea. Toinen yläkertaan ja toinen eteiseen. Yläkerrassa oli vierashuone. Hetekat lapsille. Yläkerran ikkunaan tuli valonkajo kun kerran tunnissa joku ajoi autolla ohi. Kun mietin lapsuuden yöpymisiä mummolassa, mielen valtaa lämpö ja rauhallisuus. Turvallinen olo. Tässä talossamme olen kokenut saman. Välillä olen havahtunut siihen samaan valonkajoon kuin lapsena. Autojen valot pimeällä välkehtää yläkerran ikkunaan kuten mummolassa ennenvanhaa.

Lapsuuden muistojen joulua mummolassa ei voita mikään. Niitä hetkiä ei saa takaisin, eikä uusiakaan tule. Ukki on nukkunut jo pois, mummini ei muista minua.

Silti mieleni saa kaiken palaamaan, kuten minä sen muistan.