Kukkapenkin muutos

Kun jotain projektia oikein tuijottaa niin siitä tulee  mörkö. Semmonen "mää en nyt ihan ehdi" eikä "oikein edes kiinnosta" tyyppinen ongelma. Ja kuitenkin sisällä palaa roihu joka tahtoo sanoa, että oot sinä melko laiska tapaus.

Meillä on näköjään reilu 3 tuhannen neliön tontti. Tähän kuuluu onneksi vain muutama kukkapenkki eli perennoja. Niiden kanssa eläminen on ollut hirvittävää ja anteliasta.  Niiden tuoma mielipaha on syventänyt vihan tunteita monivuotisia ja leviäviä kukkia kohtaan.

Siispä lapioon tarttuminen on vaatinut ponnisteluja, mutta saatuani jälleen ilmaista työvoimaa se tuntui jo helpommalta. (Pari riemun kiljahdusta)

Tämä kukkapenkki on sarjassaan jo neljäs jonka tuhoan. Jokaisessa on toistunut sama kaava; ikivihreitä hitaasti kasvavia tilalle.

Ei ehkä sovi tähän vanhaan tyyliin, mutten millään jaksa nyppiä rikkakasveja.

Eihän tämä mitenkään kaunis ole!

 Olen lahjoittanut tästä useille eri ihmisille. Pyysin somessa ihmisiä hakemaan kukkia ja niitähän tuli. Saatiin niin sanotusti luonnollista poistumaa ennen lapion iskua.

2kpl kääpiövuorimäntyjä.
Alppiruusu.

Vaaleanpunaiset ruusut!
Kohta kukkii.