Itselläni on ollut aina tarve hypistellä kaikkea kaunista ja yrittää keksiä jotain erilaista. Ensimmäinen johtunee siitä, että naisena minun on vaikea pitää itseäni kauniina. Esineet ja ympäristöni puhukoot omaa kieltään. Toiseen väittämääni sanoisin, että en ole käsityöläinen.. siis en osaa ommella tai virkata. Osaan värkätä ja aina sekään ei osu nappiin.
Vanhoissa kalusteissa huokuu joko kauneus tai mahdollisuus tuunaukseen. Enpä uskaltaisi hakea Vepsäläisestä kalustetta ja Terrasta siihen uutta maalipintaa. Noin niinkuin vertauksena.
Myös taloudellisuus ja ekologisuus eli kierrättäminen on hyvä juttu. Toisin sanoen, kodissamme on paljon vanhaa muttei antiikkia. Näin epäilisin. Talokin on alle sata vuotias. Joskus nimittäin kuulin tämmöisen sanonnan, että oikea antiikki olisi vasta satavuotiaana aitoa. No, niin tai näin, kotimme ei ole museo vaan ihan elämistä varten.
Kuvassa näkyvä puinen "härpäke" on tullut meille, kun näytti sievältä. En ihan tarkkaan tiedä mikä se on ollut. Nyt se on seinäkoriste ledivalojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti