Pojan huone remonttiin

Miten tuskaa on remontoida kun aika ei riitä. Revityt seinät lapsen huoneessa muistuttaa ajan käytöstä ja siitä, että kun pienokainen nukkuu niin mamma nukkuu. Ei täällä huhkita joka välissä ja sohita sinne tänne. Tosin ärsyttäähän se ja paljon.


Kamala tapetti se on ollut jo vuoden. Enemmänkin kuin vuoden. Tai vuosi me on tässä asuttu, mutta historiaa tuntien tämä tapetti on saattanut olla jo 20vuotta tässä. Sen on näköinenkin.
Eipä silti, välillä väsymys on ottanut vallan ja tapettia tuijotettaessa on tullut mieleen kuinka hyvä tuo oikeastaan on. Hetkellistä se tosin on ollut ja sitten taas ollaan pisteessä, jossa mielen surullisuus. Tunne siitä, että lapsemme huone on todella järkyttävä enkä jaksa tehdä sille mitään. Kauhea tunne.


Eräänä iltana, erään lapsen syntymäpäivillä keslustelimme tapetinpoisto menetelmistä. Ja palattuamme kotiin aloin työskennellä "into pinkeänä". Sitäpä ei tyttö vaan tiennyt, että tapetti oli kiinnitetty seinään suoraan, alla ei ollut edes maalipintaa. Voisi sanoa "kettu" tai "kökkö", kun otti liikaa päästä.


Tapettia irroiteltiin ehkä alle 10tuntia. Jei.

Maalikaupassa nopeat päätökset ja maalausta odotellessa...