Äidin päivistä sunnuntai on niitä päiviä kun tehdään kaikki samoin eilen kuin myös huomenna. Jännintä on nähdä nukkuuko pienin tunnin vai kaksi päiväunillaan tai kitiseekö viisivuotias ruuan laadusta vai määrästä. Kumpi tulee ensin; kitinä vai naamanvääntelyt. Se selvinnee kohta.
Se on jauhelihakeitto-päivä. Tässä perheessä se on niin sanottua riskiruokaa. Veikkaan, että sanomista tulee ja paljon. Viisivuotias ehtii keittiöön ja pettyy vielä kun nakit on jääkaapissa paketissaan eikä lautasella. Sellaista pettymystä on vaikea näin aikuisena ymmärtää. Se on varmasti henkisesti raskasta kun nakkeja ei voi syödä joka päivä. En osaa kuvitella sitä lapsen tuskaa ja pettymystä.
Vaan sitäpä poika ei tiedä, että äiti otti 5litran kattilan. Siitä jää ruokaa pakkaseen. Äitinä toki olen lukenut tämän facebookissa kiertävän tekstin jossa sanotaan, että uhkailu/lahjonta/kiristys on kuulemma henkistä väkivaltaa. No, ehkä se sitä on kun professorit tai psykologit näin sanoo. Meillä tämä "jos et nyt syö kunnolla niin syödään tätä samaa ruokaa koko viikko" sisältynee tähän ei sallittuun toimintaan äidin puolesta. Kylläpä sitä saa taas hieroa lasta pirkan pumpuliin ettei mee pilalle. Vai olisko joku muu merkki tehokkaampi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti