Kyllä saa taas ihmetellä tätä ihmisen lapsen toimintaa... Jos ite on mikä on; niin miten omasta lapsesta voi pulputa jotain niin hyvää, (ja toisinaan huonoa) että ei edes tunnista mistä moinen johtuu. Ja nyt kyllä hipoi täydellisyyden rimaa korkealta ja kovaa.
Hommasin lahjaksi viisi vuotiaalle päiväkodin päättäneelle pojalleni tehtäväkirjoja. Tarkoitus valmentaa kohti alkavaa eskaria ja 1,5v päästä alkavaa koulua. Aakkoset, numerot ja keskittyminen on opetuksen alla. Ja kiitos kysymästä, äiti on oikein tyytyväinen lapsen osaamiseen. Aakkoset ja numerot tunnistetaan, mutta lukemisen opettelu taitaa jäädä opettajan riesaksi.
Viisivuotias ei muuten välttämättä ala tämmöiseen rehkimiseen ilman syytä. Nytkin tässä on SE juju. Annan aina euron kun poika jaksaa puoliskatuntia keskittyä. Tästäpä kehittyi mielenkiintoinen keskustelu. Poika mietti, että kun saa riittävästi säästettyä hän ostaa jonkun lelun. Mielessä muljahti joku lego härpäke miljoonin pikkuosin. Ei. Poika ilmoitti ostavansa pikkusiskolle (9kk) jonkun lelun. No jopa oli yllätys! Ihana poika. Kertakaikkiaan.
Me vanhuksetkin tehtiin tälläviikolla yksi hyvä teko. Ostimme lähiruokaa REKO lähiruokatapahtumasta. Tilaus facebookin ryhmässä ja paikanpäälle hakemaan tilausta. Luomujauhelihaa ostimme 5kg. Makua eikä varsinkaan hintaa voi verrata kaupan tavalliseen jauhelihaan. Kanamunia ja leipäjuustoa. Munia menee vauhdilla, kun tässä perheessä niitä syödään päivittäin. Voin suositella!
 |
| Lähiruokaa! |
 |
| Näinkin pimeästä tilaisuudesta oli kysymys :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti