Äidin ajatuksia

Siivouspäivä on päivistä ainoa kun tuntuu, että voisin olla jossain muualla. En ainakaan vielä ole kertaakaan jaksanu siivota koko taloa kerralla. Alakerran sataneliötä jaksaa jollakin innolla, mutta yläkerralle on oma siivouspäivänsä. Se joku päivä. Ja se joku sitten joskus siivoaa.

Pörrösukat siivouksessa tehostaa lopputulosta.

... kröhöm...

Tässä jalat mukavasti rentoutuneena mietin, että aika on mennyt kuin siivillä. Vieressä poika opettelee kirjoittamaan ja kyselee aakkosia. Laittaa sitten kirjaimia oikeisiin paikkoihin, välillä ihan oikein. Hän on lähdössä syksyllä eskariin joten varmasti kotona tehdyt harjoitukset edesauttaa oppimista.

Vaan mitäs meidän tyttö. Se lähti yhtenä talvisena päivänä kävelemään. Ei sanonu minne tai miksi. Lähti vaan. Käänsi selkänsä ja meni. Siitä on nyt muutama päivä aikaa. Huoli on tietysti äidillä ja isällä, ettei mitään sattuisi. Maailma on kova ja kylmä kun lähtee pois äidin luolta ja suuntaa eteenpäin. Lapsen ajatus on varmasti mennä eteenpäin elämässä ja kehittyä, mutta ainahan se ei ole helppoa. Olen yrittänyt saada tuloksetta keskustelua tytön kanssa, mutta hän ei vastaa. On kuin emme saisi yhteyttä toisiimme. Tästä ensimmäisestä yrityksestä keskustella on jo viisi päivää. Isäkin on sanonut, että saahan sitä mennä, muttei loukata itseään. Se loukkaaminen ja tapaturmien huoli on läsnä. Aina on ajatuksissa, että mitä jos jotain sattuu eikä äiti tai isä ole vieressä.

Olen vahva ja reipas äiti. Yritän olla.

...

Siinä hän nyt menee. Eteenpäin. Neiti 9kk.