Jos nyt yhden hyvän teon sain aikaiseksi eilen, niin siitä kiitos hyvälle ajoitukselle. Niinkuin tässä sosmediassa on arvosteltu tätä lähimmäisen välttämistä, niin näkyyhän se totta olevan. Satuin juuri paikalle kun näin pyörätiellä jonkun ruskean möykyn joka liikkui. Olisin voinut olla huomaamatta, kadulla oli muutakin liikettä ja autoja. Kun pysäytin auton ja nousin ylös, tajusin siinä olevan noin 80vuotias harmaantunut mummo. Kauppakassit levällään, rollaattori kumossa ja mummo kaiken tuon päällä. Ohi meni moni. Samalla kun revin rollaattoria ylös, joku mies käveli ohi. Ostokset oli ehkä liiankin painavat, kun en itsekkään meinannu saada kärriä ylös. Apua tuossa olisin ehkä kaivannut minäkin. Autokyyti harmaantuneelle rouvalle ei kelvannut. Kävelymatkaa oli jäljellä 200m palvelutaloon.Joskus sekin voi olla tosin liikaa kun pyörätie on liukas ja kävelijä iäkäs.
Eilinen huonopäivä oli lähinnä iänikuista "äiti on vähä väsyny" tyyppistä. .mur murrr...
 |
| Onneksi meillä on bioimuri. "Siivoaa sieltäkin minne sinä et pääse" |
 |
| Aamukahvi ja rakkautta. |
Tänään on tänään. Se huonon päivän jälkeinen päivä. Just se. Se päivä voi muuttaa kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti